Gdansk yhdessä Sopotin ja Gdynian kanssa osoittautuu varsinainaiseksi turistin paratiisiksi, jota voi rohkeasti sanoa Puolan Rivieraksi. Näin ylistää New York Timesin toimittaja Matt Gross käytyään Itämeren Kolmoiskaupungissa. Hän kirjoittaa lehdessään artikkelisarjaa otsikolla “Suuri tutkimusmatka – säästäväinen matkailija”.
The New York Times‘ Frugal Traveler video om Gdansk:
Tänä vuonna Gross kiertää Eurooppaa. Ideana on, ettei hän kuluta päivässä yli 100 Europa ja lukijat äänestävät, mihin kiinnostavaan paikkaan he haluavat hänen seuraavaksi menevän. Gdansk voitti 56% ääniosuudella 24.000 nettiäänestä ja syrjäytti Kööpenhaminan ja Hampurin. Matt Gross suuntasi ensimmäiseksi askeleensa Gdanskissa kuuluisalle telakalle, jossa Solidaarisuus-liike syntyi. Kun häntä ei päästetty telakan portista sisään, hän kirjoitti tuntemuksistaan: – Niinpä käännyin takaisin tuosta kuvitelmieni Gdanskista, paikasta, joka on betonista ja teräksestä tehty jälkiteollisen yhteiskunnan painajaisuni ja suunnistin kohti todellista Gdanskia, joka on paljon valoisampi paikka.
– Gdansk keskittyy Vanhaan kaupunkiin, holvikaaristen kävelykujien, kullattujen ornamenttien ja ylväiden punatiilirakennusten tienoille. Ne todistavat kaupungin olleen tosi vauras 1500-1600 -luvuilla. Kirkonkellot soivat tasatunnein, katusoittajat ovat intialaisittain pukeutuneen porukan seassa mukulakivikaduilla ja lapset kuljeskelevat joenrannan kävelykadulla kaasupalloineen jäätelötötteröitään nuoleskellen. Gdansk osoittautuu turistin paratiisiksi. Se, Sopot ja Gdynia yhdessä ansaitsevat nimityksen –Puolan Riviera. – Eivätkö muut turistit puolalaisten ja joidenkin saksalaisten lisäksi tiedä, että tämä on näin huippupaikka, kysyy amerikkalaistoimittaja?
Lehtimies kiinnittää huomiota myös kaupungin runsaaseen kultuuriantiin.
– Kaupungin historia näyttää pikemminkin tulevan esiin kevyessä ilmapiirissä kuin oppikirjamaisessa maineen osoittelussa. Historia on ikäänkuin kaupungin hämmästyttävän eloisan kulttuurielämän taustakulissina.
– Viikolla, jolloin vierailin Gdanskissa, siellä oli menossa kansainvälinen Katu- ja ulkoilmateatterifestivaali (FETA).
Teatteriryhmät 14 maasta mm. Kanadasta ja Iranista esiintyivät kaikkialla Vanhan kaupungin alueella komedioineen, tulenkäsittelynumeroineen ja helppotajuisine abstraktisine esityksineen. Lähes kaikki esitykset olivat ilmaisia. Silloin kaupunki näytti samalta kuin varmaankin 1500-luvulla, jolloin sen läpi kulki Shakespearen näytelmiä esittäviä seurueita väkijoukkoja -ja sattumalta tällä kertaa myös Suurta Matkailijaahuvittamassa.
New York Timesin toimittaja kävi myös Sopotissa: – Se on paikka, jossa puolalaiset ottavat aurinkoa koko päivän Itämeren äärellä ja hämärän tullen siirtyvät hemmottelemaan itseään oluella, votkalla ja paistetulla kalalla. Näkee kirjoittaja kaupungin muutkin arvot. – Sopotilla on myös älyllinen, boheemi puolensa. Kafkan Oikeusjutun onnettoman päähenkilön, Josef K:n mukaan nimetyssä kahvilassa sisustus luo täydellisen kafkamaisen tunnelman: nurkissa kirjoituskoneita ja vanhoja televisoita, puu kasvamassa pöydästä ja kirpputorilta ostetut taulut koristeltu sarjakuvien puhekuplilla.
Po polsku: władysławowo noclegi
